Olen tänä kesänä käynyt hyökkäykseen tiettyjä nurkissa vuosia pyörineitä vaatekappaleita vastaan. Kyseessä ovat ne murheenkryynit, joita ei suin surminkaan tule puettua päälle, mutta joita ei voi esimerkiksi ihanan kankaan vuoksi heittää poiskaan.
Vuonna lanttu ja nauris minä ja äitimuori teimme mielestämme varsinaisia löytöjä Marimekon sekunda- ja jämämyymälästä: kolme tuubihametta, kaikki 100% villaista joustinneuletta. Muistaakseni maksoivat tyyliin 10 tai 20 mk per hame. Kuten alta näkyy, kyseessä on oikein suunnittelijan neronleimaus, kirjaimellisesti pötkö resoria. Yritys hyvä, mutta sukumme mammojen päärynävartalolla tuubihame on tyylillinen itsemurha. Niinpä rätit jäivät nurkkiin pölyä keräämään, kunnes...
Tuunaava kostaja iski ja tummansininen minimittainen tuubi muuntui hihoiksi ja pääntienresoriksi merimiespaitaan. Olin pitkään hinkunut jotain seilorihenkistä, mutta raidallista resoria löytyi vain onneton pätkä. Alun perin jatkoin paitaa tumman sinisellä keinokuituresorilla, mutta keinokuitu tuntui tosi ilkeältä, hilautui ylös mahaa, hiosti jne jne jne... ei kun ratkojalle syötiksi.
Kuvassa valmis luomus Makke Mallinuken esittelemänä, tosin minun päälläni vaate kyllä istuu pääntiestä ja hartioilta. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Villakangas on prikulleen oikean sävyistä ja unelmanpehmeää. Miksi, oi miksi en keksinyt tätä aikaisemmin?
1 kommentti:
Onnittelut lopputuloksesta, oikein kiva! En minäkään raski heittää roskiin laatukankaita tai lankoja, vaikken niitä voi käyttääkään. Ajan mittaan ehkä tulee neronleimaus....
Lähetä kommentti