Koalaa kerrakseen eli välityö

lilluvat nallet, originally uploaded by tahmis.

Mikä luovuuden riemuvoitto: siivu fleeceä kantattuna! Pala oli pakan viimeinen ja siinä on pitkittäinen painauma, joten se irtosi puoleen hintaan. Ylevä ideani oli tehdä vauvalle pehmoinen alusta/peite/nukutuskäärö, joka toimisi vanhemmilla torkkupeittonakin.

Fleece ei ole suosikkimateriaalini: sähköistä, nukkaantuvaa ja päästää tuulen läpi. Varsinkin pitkätukkaiselle keinokuitupinta tekee veikeät tepposet, vai olenko ainoa, jonka irtokarvat tuppaavat kerääntymään puseroiden kainaloihin? Siinäpä sitten kaivelet takkupalloja kainaloista kuin gorilla ikään. Toisaalta fleece on kevyttä ja huoletonta. Sinappikone saa puklata ja kuolata tähän niin paljon kuin sielu sietää, kun kyseessä ei ole mikään isoäidin perintöpeitto.

Peitto on tarkoitettu kälyn vauvalle nimenantolahjaksi - kutsua kakkukahveille odotellaan jo malttamattomana. Opiskelijapariskuntana meillä on ikuinen dilemma lahjojen ostosta, kun ylimääräistä rahaa ei oikein irtoaisi hienouksiin. Stressiä välttääkseni olenkin päättänyt tehdä mahdollisimman paljon itse. Saan suunnittelun ja tekemisen ilon, monesti lahjan saajakin (toivottavasti) arvostaa ajan kanssa tehtyä työtä. Minusta itse tehty tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta, työhön on ommeltu ripaus antajan sydäntä. Huu, menipäs mahtipontiseksi!