Broilerit piilosilla

Meillä naamioitiin eilen broileri piirakaksi. Inspiraation sain Marien blogista, josta löytyy mahtava valikoima suolaisia piirakkkareseptejä. Sävelsin vähän ohjeen kanssa: Pohjassa korvasin 1 dl jauhoista ruisjauhoilla, ettei tule vallan pullavaa. Täytteeseen meni sitä mitä kaapista löytyi: anopin tarjouksesta hamstraamaa broiskua (anoppi on hamsteri, myös lankahamsteri!), sipulia, paprikaa, kesäkurpitsaa ja sinihomejuustoa. Homejuusto taisi olla vähän liikaa, koska broiskun hunaja-valkosipulimarinadi oli jo valmiiksi aika suolaista ja vahvaa. Marien piiraassa oli fetaa, mutta homejuusto löytyi muutenkin ostoslistalta.

on sydämet ja kaikki!, originally uploaded by tahmis.

Paistaminen ei mennyt taas ihan putkeen: olen kokeillut vastaavaa piiraspohjaa aiemminkin, eikä se tahdo paistua rapsakaksi sisäpuolelta. Esipaistaminen varmasti auttaisi, mutta tohinassa unohtui. Piirakka oli ihan syötävää, erinomaisen ruokaisaa ja varsinkin nälkäiselle miehelle maistui hyvin. Kuitenkin jäi epävarma fiilis, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. Aamulla sitten närpin yön jääkaapissa muhinutta kylmää palaa: sehän oli just eikä melkein! Täytteestä oli ylimääräinen kosteus vetäytynyt, kuori rapeutunut, eikä homejuuston makukaan puskenut liikaa esiin. Jihuu! Ensi kerralla siis piiras muhimaan ennen nauttimista.

Viikonloppua vietänkin mökillä polttareissa. Tässä säässä täytyy pakata mukaan naparetkivarusteet villasukkia myöten... Alkuviikosta sitten kuvia laudeliinasta tosipaikan edessä!

Vasenkätinen blues

Neuleblogeista inspiroituneena olen jo pitkän haikaillut tarttua puikkoihin. Viimeksi olen tainnut säännöllisesti neuloa joskus yläasteen kässäntunneilla.

Lyhytpinnaiselle ja kärsimättömälle ihmiselle neulominen ei ehkä ole niin omin juttu, eikä käsialani ole ollut koskaan erityisen nättiä. Valitettavasti sukumme kutimenheiluttajat alkavat olla joko kokonaan tai ainakin toinen jalka haudassa, eli villasukkia ja vanttuita ei enää tipu itsestään joululahjoiksi. Ja minähän en mistään marketin kiinalaiskintaista maksa, nih!

Olen siis aloittanut harjoitukset. Tavoitteena on jouluun mennessä tehdä kälyn tenavalle sukat: sopivan vähätöistä niin ei harmita, jos heti ei mene ihan putkeen. Ongelmaksi näyttää muodostuvan vasenkätisyyteni. En muista, että tästä olisi koulussa ollut mitään ongelmaa, tai sitten maikka teki kavennukset ja muut vaikeat kohdat puolestani.

Joka tapauksessa homma tyssäsi sukan kantalapun kavennuksiin. Käytin sunnuntaina aika monta tuntia miettien, kummassa puikon päässä käytetään yliveto- ja kummassa yhteenneulomiskavennusta. Menin sitä enemmän sekaisin, mitä enemmän vatvoin ohjeita mielessäni. Lopulta kokeilemalla sain varmuuden, että puikon alussa eli työn vasemmassa reunassa tehdään ylivetoa ja puikon lopussa, työn oikeassa reunassa yhteenvetoa. Höh, miksei tätä kerrottu missään?

Nauhakavennukset aiheuttivat lisää päänvaivaa. Käspaikan sivuilla neuvotaan näin:
VASENKÄTINEN NEUJOLA: Kun kavennuskohta on puikon alussa, tehdään yhteenneulomiskavennus ja kun kavennuskohta on puikon lopussa tehdään ylivetämiskavennus.
Joko ymmärsin (jälleen) jotain nurinkurin tai sitten kirjoittajallakin on mennyt tässä karusellissa pasmat sekaisin (neujola, tsihih). Ohjeen mukaisesti tehdessä silmukat eivät jää päällepäin nauhaksi, vaan kavennusten keskelle jää pieni reikävana: Ihan koristeellinen ja symmetrinen lopputulos kyllä sinänsä! Tuli sitten ilmeisesti vahingossa kokeiltua jotain käänteistä kavennustekniikkaa.

En vieläkään ymmärrä, miten vasenkätisen tulisi lukea ohjeita. Luenko niitä vasemmalta oikealle kuten neulonkin (niin tein koulussa), vai luenko oikealta vasemmalle kuitenkin neuloen vasemmalta oikealle? Esimerkiksi pitsineuleet eivät onnistu millään, reikiä tulee sinne tänne eikä kuviota synny. En tiedä mitä teen väärin ja sekös harmittaa. Myönnän, että minulla on suunnan kanssa pieniä hahmotusvaikeuksia; autokoulussakin käännyin aina risteyksissä päinvastaiseen suuntaan kuin käskettiin...

Minikokoisesta testisukasta tuli sentään onneksi jokseenkin sukan muotoinen:

tästä on suunta vain ylöspäin, originally uploaded by tahmis.

Kirjontakurkistus

kulmakuvio, originally uploaded by tahmis.

nimikointi, originally uploaded by tahmis.

koko höskä, originally uploaded by tahmis.

Puuh. Nyt vielä nimmarit liinaan. Nimikointi on tehty InDesignillä, printattu ulos ja jäljennetty. Kukkasiin etsin mallin netistä ja photoshoppailin vähän, mutta lemmikeistä tuli lopulta aika omannäköiset. Ihan plussaa, kädenjälki saakin näkyä. Työtä aloittaessa meinasi usko loppua heti kättelyssä, mutta hyvinhän se meni. Tosin kultalanka ei ollut kovin kiva kirjottava, ja olisin toki voinut tehdä testiksi jonkun helpomman työn.

Yleensä en kovin pellavasta välitä, mutta tästä tuli kovin sievä. Voisin tehdä samanlaisesta liinasta jotain vaikka ihan itsellenikin.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Viikonloppuna vietettiin meidän karvaisen vauvelin 1-vuotissynttäreitä. Naukumakone sai kasakaupalla sheebaa ja mami hyvän syyn leipoa!

pikkusuolaista, originally uploaded by tahmis.

Pikkupitsojen ohje on Hyvän tuulen kahvilasta bongattu. Jaoin taikinan kahtia ja tein edellisenä iltana testipellillisen, hyvää tuli! Toisen puolen jätin kutsuja varten. Yön yli levänneestä taikinasta tuli puolivahingossa rapsakampi keksimäinen lopputulos, mikä olikin varsin passeli tarkoitukseen. Vieraat tykkäsivät kovasti, näitä teen toistekin.

Kakkuun kokeilin uudelleen Ruokamaailman reseptiä ja nyt lopputuloksesta tuli mieluinen:

salaperäisen siannahkajauheen paluu, originally uploaded by tahmis.

Liivatejauhetta täytyi laittaa ainakin kolminkertainen määrä purkin ohjeeseen verrattuna! Kakusta tuli varsin maistuva kuten edelliselläkin kerralla; tosin minun makuuni sitruuna ja lime antavat paremmin särmää.

Näin kauniisti synttärisankari poseerasi lahjojen kanssa:

meidän missi, originally uploaded by tahmis.

Kirjontatyö edistyy enkä malttaisi olla postaamatta väliraporttia, vaikka projekti onkin huippusalainen. Olen melko varma, ettei lahjan saaja lue käsityöblogeja, joten raporttia luvassa.

Tyttöjen supinoita

Hyvällä ystävälläni on kahden viikon kuluttua polttarit. Niistä tulee varmasti huippuhauskat, paljon hyvää ruokaa, juomaa, saunomista... Osallistujiakin on päälle 20. Koska en ole organisoivaa tyyppiä vaan enemmänkin sähläri, olen kuitenkin kantanut huolta omasta panoksestani. Miten voisin kantaa korteni kekoon?

Sitten napsahti. Sain hetkellisessä mielenhäiriössä (keskellä hikistä Pace-tuntia!) idean morsiussaunaa varten. Tarvikkeet ovat kasassa:

tyhjä kanvas ja värejä, originally uploaded by tahmis.

Liina on valmis kaitaliina, 50% pellavaa ja 50% puuvillaa. Se kelvatkoon laudeliinaksi, vaikka onkin kapea: kapoinen on morsiankin. Kastelun jälkeen pellavan ilme tuli kauniisti esiin ja sopii kyllä minusta hyvin saunatekstiiliksi.

Langat ovat DMC:n ja sattuivat sopivasti (=halvalla) eteeni huuto.netistä. Tulen käyttämään työssä vain paria väriä, mutta tokat näyttivät niin herkuilta, että pääsivät poseeraamaan. Ihan kuin taiteilijan paletissa!

Meinasin heti kättelyssä kiivetä perä edellä puuhun, mutta onneksi selasin vanhaa Kauneimmat käsityöt -kirjaa. Kappas, uusi hiilipaperi pitää pyyhkiä ennen käyttöä, olisikin voinut tulla hiukan mustunut liina! Valmista pitäisi olla 31.8. mennessä, sen jälkeen raporttia lopputuloksesta. Eiku menox, sano Annie Lennox (vaikka hiukan hirvittääkin)!

edit: Näköjään minulta jäi huomioimatta hiilipaperin huima evoluutio 70-luvulta. Pyyhitystä paperista ei jäänyt mitään kankaaseen! Tuliteränkin paperin kanssa sai ihan painolla piirtää.

Tuu-nau-nau-nausta

Tuunauslistalla oli jo pitkään odotellut vuoroaan nau-naun teroitustolppa. Alun alkaen minusta oli älytön idea käydä tuunailemaan katin raapimapuuta, Jumbon Cittarista 14,99 €. Mies - jolla muuten on törkeen kallis maku - jaksoi vonkua tolpan tekokarvan karmeudesta ja sai sinnikkäällä ruikutuksella tahtonsa läpi. Uusi verhoilumateriaali valittiin ja tilattiin yhteistuumin eBaysta.

Tässä tuunattava tavara ennen muodonmuutosta:

ennen, originally uploaded by tahmis.

Pari tuntia ähinää, puhinaa, erikeepperiä ja niittipyssy tuottivat seuraavanlaisen lopputuloksen:

jälkeen, originally uploaded by tahmis.

Ihanaa konjakinväristä pehmeää nahkaa... vain parasta kissalleni! Huomatkaa lähes täydellinen sävyn yhteensopivuus merbau-parkettiin, ooh ja aah! Karvapylly itse ei ollut moksiskaan vaihdoksesta.

Alkuperäinen päällyste oli aika epäesteettinen, vaikka ei sitä tullut ajatelleeksi. Lisäksi se keräsi itseensä ihan kaiken karvan ja muun möhnän. Elukoitten tarvikkeet ovat yleensäkin aika mitäänsanomattomia, vaikka esim. raapima- tai kiipeilypuuta on kokonsa puolesta hankalaa piilotella. Harvoin olen nähnyt sellaisia, jotka kaunistaisivat sisustusta.

Naru raapimapuuhun vaihdetaan ehkä sitten joskus kun kissi on kynsinyt entisen tuhannen päreiksi. Vähän kyllä kutkuttaa, mitähän värivaihtoehtoja siitä löytyisi...

JES! Valmista!

Eilen valmistui viime aikojen suurin projekti, jota olen hartaasti ja innolla väsännyt. Vauvan vaunutäkin piti valmistua hurauksessa, mutta pieni vaivannäkö ja pitkittynyt valmistusaika palkittiin paremmalla lopputuloksella.

vauvan vaunupussi, originally uploaded by tahmis.

Minulla on näköjään joku fiksaatio turkoosiin, josta oli kanttaukset jo torkkupeitossa ja resorit yöpuvussa! Tikkipussissa kanttausten lisäksi myös vetoketju on samaa sävyä. En hirveästi välitä pastellisävyistä, joten turkoosi on sattunut silmään korvikkeeksi baby bluelle.

Vetoketju oli jälleen haasteellisin osa työtä; olen varmaan ommellut kymmeniä vetoketjuja ja yhtä monta kertaa tavannut oppikirjan kanssa ohjeet. Nyt lopputulos on jo päällisin puolin aika mallikelpoinen, mutta minähän en lepää ennen kuin vetskarin laitto sujuu kuin vettä vaan. Sen olen sentään oppinut, että neulaamatta ja harsimatta vetskaria on turha edes yrittää laittaa.

Myös mittasuhteet olivat jälleen vähän hakusessa. Olen melko varma, että näin joskus jossain blogissa vastaavan tyyppisen makuupussin, mutta enpä sitä tietenkään enää löytänyt, kun aloin etsiskellä ohjetta. Ostin taannoin antikka.netistä parilla eurolla vauvanvaatekirjan, josta sitten otin osviittaa hieman vastaavanlaisesta työstä. Kuvassa tyyny näyttää olevan tosi ylhäällä, mutta oikeasti se kyllä tulee ihan pussin suuhun asti.

Tässä vielä lähikuva tyynyn kiinnityksestä:

nappikiinnitys, originally uploaded by tahmis.

Napit ovat jotain jämäkappaleita, jotka sopivat hauskasti väriin ja tyyliin. Nyt jälkikäteen tuli mieleen, että olisi pitänyt laittaa nepparikiinnitys. Yritin ommella napit niin hyvin kiinni, ettei kersa pääse niitä tempomaan irti. Kangaskin taisi olla jämäkappale, myös Pepitan palakorista. Siinä taisi olla vielä jokin pieni tahra tms. joka kyllä lähti pesussa pois, mutta siitä tuli vielä lisäalennusta.

Ajattelin säästellä työn joululahjaksi, jos vain maltan. Eipä jäisi viime tinkaan kaiken tekeminen. Syksy ja joulu ovat muuten parhautta, innosta puhkuen jo odottelen pimeneviä iltoja (jolloin voi ommella!) ja värikkäitä lehtiä.

Puh = IHQ!11 <3

puh ja frendit, originally uploaded by tahmis.

Tämän ompelin jokin aika sitten tuttavaperheeseen tupsahtaneelle tulokkaalle. Malli on jostain vanhan Suuren Käsityölehden kaavasta sovellettu. Tuli ihan oikean vauvanvaatteen oloinen, ja kuulemma on päässyt ahkeraan käyttöön yöasuna. Vauvattomana meikäläisellä ei kyllä ole pienintäkään hajua, mikä koko minkäkin ikäiselle pallerolle sopii. Teen yleensä varmuuden vuoksi isomman, ettei nyt viikossa kasva ulos. Puh on varma kuosi, kuka nyt voisi olla tykkäämättä pieniaivoisesta karhusta?

Kuvan asun trikoo on niin pehmeää ja Puh niin lutunen, että väiillä on tullut himo saada itsellekin yöasu samasta kankaasta. No ei siis mitään potkupukua, vaan tyyliin toppi & shortsit. Tai ihan vaan yöpaita, sellainen mitä myös "paituliksi" kutsutaan... (sana "paituli" pitäisi kyllä kieltää, yäks!)
Raumalla taas kuolasin noita Puh-kankaita, mutta en raaskinut toistaiseksi ottaa. Ainakin toisen vauvan puvun voisi tehdä, oli sen verran nasta ommeltava.

Salaperäisen siannahkajauheen kirous

Täss on limemönjä ulkoavaruudesta, moi!, originally uploaded by tahmis.

Lauantaipäivä hurahti torttua vääntäessä. Olen luvannut miehelle tehdä tänä kesänä kakun, jossa olisi mansikoita ja hyytelöä. Kuvan pelottava rahka-ameeba oli vasta harjoitusversio, joka kylläkin pääsi viemisiksi illanistujaisiin. Puolustuksekseni täytyy todeta, että torttu maistui kaikkien mielestä taivaalliselta, moni kakku päältä kaunis ja näin pois päin...

Reseptin bongasin osuuskaupan aviisista ja se löytyy myös lafkan nettisivuilta. Olen aivan pähkinöinä juusto- ja rahkakakkuihin varsinkin digestive-pohjalla! Koska tähän on ympätty myös toisen puoliskoni havittelema hyytelö, niin resepti on suorastaan perfetto.

Vaihdoin reseptistä toisen purkin rahkaa maustamattomaan tuorejuustoon ja marjat sitrushedelmiin. Molemmat ratkaisut toimivat erittäin hyvin. Vasta liivatteen kanssa ongelmat alkoivat. Käytössäni on liivatejauhe, ja purkin mukaan yhden teelusikallisen jauhettua siannahkaa pitäisi vastata kahta liivatelehteä. Eli 4 liivatelehteä = 2 teelusikallista jauhetta? Mutta voi: Vaikka heitin tortun pakkaseen hetkeksi ja seisotin jääkaapissa tunteja, jäi täyte löysäksi. Päällysteen kanssa kävi vielä hullummin. Se ei ottanut hyytyäkseen lainkaan, ja lopulta nesteet lirahtivat kakkuvuoan löysien reunojen ansiosta jääkaappiin. Tässä vaiheessa oli tietenkin liian myöhäistä tehdä uutta hyytelöä.

Resepti tulee varmasti ahkeraan käyttöön, sillä torttu maistui aivan ihanalle. Sitä on lähes mahdotonta pilata ja tekemiseen menee maksimissaan puoli tuntia, ellei hyytymisaikaa lasketa mukaan. Tein jälkikäteen pieniä kemiallisia testejä ja näyttäisi siltä, että liivatejauhetta täytyy käyttää tuplamäärä. Mahtaako alkuperäinen fiba olla reseptissä vai jauhepurkin ohjeessa, vai onko jauhe sekundaa? Ensi viikonloppuna seuraa joka tapauksessa uusi yritys.

Kauniita leipomuksia haikailevat voivat käydä kuolaamassa silmänruokaa yhdessä suosikkiblogeistani, blogin pitäjälle on kyllä annettu isolla lapiolla talenttia!

Koalaa kerrakseen eli välityö

lilluvat nallet, originally uploaded by tahmis.

Mikä luovuuden riemuvoitto: siivu fleeceä kantattuna! Pala oli pakan viimeinen ja siinä on pitkittäinen painauma, joten se irtosi puoleen hintaan. Ylevä ideani oli tehdä vauvalle pehmoinen alusta/peite/nukutuskäärö, joka toimisi vanhemmilla torkkupeittonakin.

Fleece ei ole suosikkimateriaalini: sähköistä, nukkaantuvaa ja päästää tuulen läpi. Varsinkin pitkätukkaiselle keinokuitupinta tekee veikeät tepposet, vai olenko ainoa, jonka irtokarvat tuppaavat kerääntymään puseroiden kainaloihin? Siinäpä sitten kaivelet takkupalloja kainaloista kuin gorilla ikään. Toisaalta fleece on kevyttä ja huoletonta. Sinappikone saa puklata ja kuolata tähän niin paljon kuin sielu sietää, kun kyseessä ei ole mikään isoäidin perintöpeitto.

Peitto on tarkoitettu kälyn vauvalle nimenantolahjaksi - kutsua kakkukahveille odotellaan jo malttamattomana. Opiskelijapariskuntana meillä on ikuinen dilemma lahjojen ostosta, kun ylimääräistä rahaa ei oikein irtoaisi hienouksiin. Stressiä välttääkseni olenkin päättänyt tehdä mahdollisimman paljon itse. Saan suunnittelun ja tekemisen ilon, monesti lahjan saajakin (toivottavasti) arvostaa ajan kanssa tehtyä työtä. Minusta itse tehty tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta, työhön on ommeltu ripaus antajan sydäntä. Huu, menipäs mahtipontiseksi!

Tuubista puristettua vol. 2

hopeaneule, originally uploaded by tahmis.

Inspiraation kerran iskettyä silppusin toisenkin Marimekon tuubihameen. Tuubi oli nilkkoihin ulottuva, joten kangasta riitti kokonaiseen puseroon. Neulos on vähän lötköä verrattuna edelliseen tekeleeseen, siitä pääntien aaltoilu. Onneksi tämänkin puseron horottava kaula-aukko asettuu ihan nätisti normaalin naisihmisen hartioille. Tuo musta neulos on siis ollut hameen vyötärökaitale.

Koska itse olen enemmän kullan kuin hopean ystävä, tämä päätynee ainakin aluksi äidin vaatekaappiin. Talven juhliin pusero on kyllä erinomainen - itse ainakin palelen aina pikkujoulukaudella, kun bilevaatteet tuppaavat olemaan jotain narutoppeja. Onpas kieroutunutta hehkuttaa talvipukeutumisesta keskellä helleaaltoa. Teen usein talvivaatteita kesällä ja päin vastoin, liekö jokin eläimellinen vaisto, vrt. käpyjä keräävä kurre.

Vielä olisi yksi lyhyt harmaa tuubi jäljellä. Mitäköhän siitä tulisi? Puen pakkasellakin hameen ja hanuri tuppaa palelemaan. Ajattelin slimmejä villahousuja, jotka saisi hameen alle - ei ehkä seksikästä, mutta järkevää! Taidan olla hyvää vauhtia mummoutumassa...

Tuubista puristettua

Olen tänä kesänä käynyt hyökkäykseen tiettyjä nurkissa vuosia pyörineitä vaatekappaleita vastaan. Kyseessä ovat ne murheenkryynit, joita ei suin surminkaan tule puettua päälle, mutta joita ei voi esimerkiksi ihanan kankaan vuoksi heittää poiskaan.

Vuonna lanttu ja nauris minä ja äitimuori teimme mielestämme varsinaisia löytöjä Marimekon sekunda- ja jämämyymälästä: kolme tuubihametta, kaikki 100% villaista joustinneuletta. Muistaakseni maksoivat tyyliin 10 tai 20 mk per hame. Kuten alta näkyy, kyseessä on oikein suunnittelijan neronleimaus, kirjaimellisesti pötkö resoria. Yritys hyvä, mutta sukumme mammojen päärynävartalolla tuubihame on tyylillinen itsemurha. Niinpä rätit jäivät nurkkiin pölyä keräämään, kunnes...

tuubi ennen hyökkäystä, originally uploaded by tahmis.

Tuunaava kostaja iski ja tummansininen minimittainen tuubi muuntui hihoiksi ja pääntienresoriksi merimiespaitaan. Olin pitkään hinkunut jotain seilorihenkistä, mutta raidallista resoria löytyi vain onneton pätkä. Alun perin jatkoin paitaa tumman sinisellä keinokuituresorilla, mutta keinokuitu tuntui tosi ilkeältä, hilautui ylös mahaa, hiosti jne jne jne... ei kun ratkojalle syötiksi.

hiio-hoi! bongaa kuvasta tuubi, originally uploaded by tahmis.

Kuvassa valmis luomus Makke Mallinuken esittelemänä, tosin minun päälläni vaate kyllä istuu pääntiestä ja hartioilta. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Villakangas on prikulleen oikean sävyistä ja unelmanpehmeää. Miksi, oi miksi en keksinyt tätä aikaisemmin?

Rauman pitsit

Terveisiä länsirannikolta! Rauma on kyllä suositeltava matkakohde kesällä, vanhassa kaupungissa tuntuu kuin olisi ulkomailla. Kaupungissa ollessa täytyi piipahtaa tutussa kangaskaupassa, jossa oli vielä upeat ikkunasomisteet pitsiviikon jäljiltä. Kuva ei tuo esiin värejä niin upeina kuin luonnossa, mutta ideana ikkunassa olivat siis mustien silhuettien päälle viritetyt pitsinauhat ja -kankaat.
Harmi etten tarvitse verhoja, valikoimassa oli vaikka mitä tosi ihanaa... mutta pala- ja nappikoreista tarttui mukaan jos jotakin. Sormet syyhyävät jo, pitkä ompelurupeama tiedossa...

My name is Kala, Pallo Kala

pointykitty, originally uploaded by tahmis.

Kuvassa poseeraa ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tekemäni Pointy Kitty, jonka mies ilkeämielisesti risti P. Kalaksi pallokalamaisen naamavärkin ansiosta. Kuulemma pelottaisi, jos tuollainen tulisi pimeällä kujalla vastaan. Hmph. No okei, tulihan siitä päästä vahingossa hieman liiankin iso... Omasta mielestäni lopputulos oli kuitenkin kotikutoisesta yleisilmeestä huolimatta ihan symppis. Kuva jäi harmi kyllä vähän huonoksi, sillä kamera päätti irtisanoa sopimuksen ja vääristi värit.

Herra P. Kala tuli tehtyä ex tempore kotiinpääsylahjaksi kälyn vastasyntyneelle pojalle - siitä sininen rusetti kaulassa! Kangas on lähes 10 vuotta kangaslaatikossa lojuneesta puolivalmiista leopardihameesta, jonka jo alun alkaen leikkasin liian kittanaksi. Nenä, silmät ja suu on tehty virkatusta ketjusilmukoista. En halunnut käyttää nappeja silminä, ettei otuksen uusi omistaja keksi varttuessaan tempoa niitä suuhunsa.

Siinä määrin olen ehtinyt suunnitella kaikenlaisia ompeluksia suvun uudelle tulokkaalle, että baby varmaan hukkuu lahjuksiin. On vaan virkistävää värkätä välillä jollekulle muulle kuin omalle itselle, varsinkin kun mittakaava on aivan eri. Odotettavissa siis lisää pikkuihmisten tarvikkeita!

Otahan sie piirakkaa!

piirakat, originally uploaded by tahmis.

Tervetuloa seuraamaan pienten (ja usein tahmaisten) kätösteni aikaansaannoksia. Kotonani Singer laulaa ja saumuri surisee, eikä kankaita voi olla koskaan liikaa!

Arvostan suuresti itse tehtyä ja neuleblogeista inspiroituneena tarkoitus on myös tutustua kudinpuikkojen ihmeelliseen maailmaan. Keittiössä olen melkoinen poropeukalo ja saan aikaan usein vain infernaalisen sotkun, mutta huvin ja urheilun vuoksi harjoittelen leipomista. Veri velvoittaa, sillä suvustani löytyy niin emäntäkoulun käynyttä kuin marttojen piirakkamestariakin (Kuvassa itse leivotut rumat mutta makoisat riisipiirakat!).

Kirjoittelen tätä blogia lähinnä omaksi ilokseni ikään kuin ompelupäiväkirjana. Jos joku muukin saa tästä jotain inspistä, niin se tulkoon kaupan päälle!