Se on sitten humputtelukausi käynnissä pikkujouluineen kaikkineen. Valmistujaisia huomenna viettävä kaveri pääsee kuvan veskan ja huivin uudeksi omistajaksi. Kenties ehtivät vielä talven juhliin päälle.
Kamera ei taaskaan oikein suostunut yhteistoimintaan, joten selitelläänpä vähän: Väri on oikeasti yönsininen, joka taittuu hiukan petrolinsinertävään päin. Kangas on taftimaista ja huivi iso shaali-tyyppinen, sopii vaikkapa pikkumustan seuraksi peittämään olkapäät. Laukussa on vetskari ja musta satiinivuori. Satiinirusetin ja siinä oleva koristeen tempaisin jämäkätköistäni extempore, kun laukku vaikutti muuten vähän pliisulta.
Alitajunnassani yhdistin heti tämän värin ja lahjan saajan, joten hakuammunta voisi jopa onnistua. Sopii kyllä vaalealle elovenatytölle just jetsulleen. Onpahan jotain omaperäisempää vietävää kuin se iänikuinen pullo kuohuvaa (jonka juon mieluummin itse).
torstai 29. marraskuuta 2007
Humputteluvehkeet
sunnuntai 18. marraskuuta 2007
Korni peti
Riemu oli yletön, kun löysimme molemmille kelpaavan kukallisen puuvillasatiinin. Viis siitä, että kangas oli vain 150 cm leveä, aina voi kikkailla jotain.
Tässä on lopputulos:
Ja tästä näkyy vielä satiinimainen pinta, karvapallo kuvausrekvisiittaa:
Kokonaisuus on molempien mielestä livenä varsin jees, vaikka myrkynvihreä, ehdoton lempivärini, ei ehkä toisen ykkösvalinta olisi ollut. Kuvassa värit ovat vähän vääristyneet, mutta sävy on siis jetsulleen sama kuin kukkien lehdessä. Ompelua odottaa vielä vastaava punainen tyynyliinakangas, niin saa vaihdella.
Työ ei suoraommelta kummempaa vaatinut ja hyvä niin. 5 metriä painavaa pussilakanakangasta paininjalan alla/sylissä/lattialla sai itsessään hikikarpalot otsalle.
keskiviikko 14. marraskuuta 2007
Tikkiliivi tilauksesta
Tämä liivi tuli tehtyä jo vähän aikaa sitten, ei tosin itselleni. Kevyt mutta lämmin, pirteän keväänvihreä ja kantattu tummansinisellä vinonauhalla. Koristeena kolme valmista satiiniruusua, ettei vallan näytä pliisulta. Kyllä aina sen verran pitää hienostella!
maanantai 5. marraskuuta 2007
Mainoskatko
Puffaanpa tässä tuttua kangaskauppaa, eli Länsi-Suomessa liikuskeleville tiedoksi: Raumalla on nyt Pepitassa varastotyhjennys/muuttomyynti. Olen pidemmän aikaa jo himoinnut tukevia barokkikuvioisia huonekalukankaita, ne vievät ajatukset Aurinkokuninkaan hoviin. Olisikohan nyt hyvä sauma vaihtaa verhot, nykyiset samettiset eivät ole paras mahdollinen vaihto pölyallergiselle. Kuitenkin olen painavan barokkityylin ystävä, jos tänne yksiöön saisi edes hitusen Versailles'n loistoa.
Mainos nro 2: bongasin Viiniä ja villasukkia -blogista mainion blogivinkin, johon en olisi itse törmännyt. Käykääpä ihastelemassa Tilli mössönpoikaa. Ooh ja aah!
sunnuntai 7. lokakuuta 2007
Peruskauraa
Hame on mahdollisimman yksinkertainen a-linjainen perushame. Kuosi on niin vahva, että mitään sen kummempaa viritelmää ei kannattanut edes ajatella. Tulppaanimalli miellyttäisi, mutta ei sovi tälle kropalle. Tykkään tosi paljon, miellyttävä päällä ja sopii melkein mihin vaan. Mies kehui myös ja sieltä tulee yleensä se rehellisin palaute, joten hyvillä mielin olen ottanut tämän käyttöön.
Tämä on olevinaan paita. Kangas on hurjan kaunis, ja halusin jotain romanttista mutta käytännöllistä. Mallissa on siis raglan-leikkaus, leveät hihat ja kuminauha pääntiessä. En ole ihan varma, tuleeko tätä käytettyä: näyttää kyllä tosi hyvältä mustan kapean hameen ja korkkarien kanssa. Toisaalta en ole tottunut käyttämään valkoista enkä väljiä yläosia. Välillä tulee kyllä sellainen fiilis, että tekele näyttää lähinnä vanhoista ikkunaverhoista väkerretyltä. Tai noh, ohutta verhokappaahan tuo kai alunperin on. Että katos vaan, kaveri päätti sitten vetäistä verhot päälleen...
torstai 20. syyskuuta 2007
Pyyhkisitkö näihin suusi?
Taas kirjotaan, tällä kertaa häälahjaa. Viisi lautasliinaa tehtynä, viisi vielä odottaa vuoroaan. Nopsaanhan nuo tosin valmistuvat.
En menisi sanomaan, osuuko tämä lahjavalinta lähellekään oikeaan. Hääparilla on jo kaikkea ja halusin ehdottomasti antaa heille jotain itse tehtyä. He ovat intohimoisia kokkaajia ja heidän kodissaan on pöytä, johon mahtuu isompikin vierasjoukko aterioimaan. Järkeilin, että heillä voisi olla käyttöä juhlaville lautasliinoille. Lähinnä arveluttaakin, menevätkö liinat tyylillisesti yksiin heidän makunsa kanssa.
Alunperin tarkoitukseni oli nimikoida liinat kirjoen valkoiset monogrammit niihin, mutta viidennen epäonnistuneen testiversion jälkeen luovutin. Ei vaan näyttänyt kivalta, jälki oli muodotonta ja suttaista. Onneksi oli varasuunnitelma valmiina ja tykkään itse kovasti noista kukkasista, vaikka vähän tuommoisia pikkusieviä ovatkin. Monogrammit valkokirjonnalla olisi ollut vaan simppelimpi ja siten varmempi valinta. Näillä mennään kuitenkin nyt.
Häitä juhlitaan jo ylihuomenna, eli tahmaiset tassut saavat pistää töpinäksi...
maanantai 10. syyskuuta 2007
Mikä on kun ei taidot riitä?
Villamekko on osoittautunut kaikin puolin murheenkryyniksi, vaikka voiton puolella ollaankin. Aluksi leikkasin eteen pelkät muotokappaleet toisen mekon mallista, mutta vyötäröstä alaspäin tekele näyttikin jätesäkiltä. Kylmästi vaan rinnan alta poikki ja empirelinjaa kehiin. Oikeastaan sitä mietin alunperin, mutta ajattelin päästä helpommalla... Noh, tykkään kyllä kovasti ripsinauhasta, joka siis peittää saumakohdan.
Olen ollut jo monta kertaa heittämässä hanskoja tiskiin ja vieläkin ennusteeni on kahden vaiheilla, tuleeko kiva vai täysi susi. Vuoritus ja vetskari enää! Älä tule paha mekko, tule hyvä mekko!