Taas kirjotaan, tällä kertaa häälahjaa. Viisi lautasliinaa tehtynä, viisi vielä odottaa vuoroaan. Nopsaanhan nuo tosin valmistuvat.
En menisi sanomaan, osuuko tämä lahjavalinta lähellekään oikeaan. Hääparilla on jo kaikkea ja halusin ehdottomasti antaa heille jotain itse tehtyä. He ovat intohimoisia kokkaajia ja heidän kodissaan on pöytä, johon mahtuu isompikin vierasjoukko aterioimaan. Järkeilin, että heillä voisi olla käyttöä juhlaville lautasliinoille. Lähinnä arveluttaakin, menevätkö liinat tyylillisesti yksiin heidän makunsa kanssa.
Alunperin tarkoitukseni oli nimikoida liinat kirjoen valkoiset monogrammit niihin, mutta viidennen epäonnistuneen testiversion jälkeen luovutin. Ei vaan näyttänyt kivalta, jälki oli muodotonta ja suttaista. Onneksi oli varasuunnitelma valmiina ja tykkään itse kovasti noista kukkasista, vaikka vähän tuommoisia pikkusieviä ovatkin. Monogrammit valkokirjonnalla olisi ollut vaan simppelimpi ja siten varmempi valinta. Näillä mennään kuitenkin nyt.
Häitä juhlitaan jo ylihuomenna, eli tahmaiset tassut saavat pistää töpinäksi...
torstai 20. syyskuuta 2007
Pyyhkisitkö näihin suusi?
maanantai 10. syyskuuta 2007
Mikä on kun ei taidot riitä?
Villamekko on osoittautunut kaikin puolin murheenkryyniksi, vaikka voiton puolella ollaankin. Aluksi leikkasin eteen pelkät muotokappaleet toisen mekon mallista, mutta vyötäröstä alaspäin tekele näyttikin jätesäkiltä. Kylmästi vaan rinnan alta poikki ja empirelinjaa kehiin. Oikeastaan sitä mietin alunperin, mutta ajattelin päästä helpommalla... Noh, tykkään kyllä kovasti ripsinauhasta, joka siis peittää saumakohdan.
Olen ollut jo monta kertaa heittämässä hanskoja tiskiin ja vieläkin ennusteeni on kahden vaiheilla, tuleeko kiva vai täysi susi. Vuoritus ja vetskari enää! Älä tule paha mekko, tule hyvä mekko!
sunnuntai 2. syyskuuta 2007
Syksyn sävel
Morsiussaunaan päätyi tämän näköinen lärpäke:
Viimeisten nimikirjoitusten päälle kirjoin automatkalla kuoppaisella mökkitiellä, joten hitusen viime tinkaan meni...
Saunottamisen jälkeen jatkettiin rapujuhlilla.
Punainen pöytäliina oli iankaikkisen vanhaa tukikangasta, hovihankkijalta lähes ilmatteeksi. Loput Tiimarista. Pienellä panostuksella saatiin näyttävä kattaus. Näissä tunnelmissa heitettiin hyvästit kesälle, se on kuulkaas syksy nyt!